Perjantai 20.3

Oispa jo kesä. Alkaa tämä talvi oikeesti jo riittämään mulle. Lunta ja lunta ja vielä lisää lunta. Ensi viikko on onneksi luvannut lauhaa että josko se alkaisi meillekkin kevättä jo viimeinkin tekemään. Mie olen niin kevät ja kesä ihminen. Syksikin viel menee vaikka onkin niin pimeetä silloin jo mutta talvesta en isommin perusta. Johtuu osittain varmaan mun fibromyalgiasta, joka talvisin riehuu täydellä voimalla. Nytkin on ihan koko viikon ollut kroppa tosi kipeänä. Polvi pahin. Ja kun mie en halua noita kipulääkkeitä olla koko ajan ottamassa niin sitten se on vaan kärvisteltävä. Samalla säästyy lääkkeitäkin, eteenkin kun tänään uutisoitiin siitä että apteekit alkavat säännöstelemään ilman reseptiä saatavia lääkkeitä ja reseptilääkkeitäkin saa vain 3kk:n annoksen kerralla hakea. Ei silti, tässäkään asiassa ei juurikaan muutosta meille siis luvassa koska harvemmin tulee haettua kerralla niin pitkän ajan lääkkeet, kun ei yksinkertaisesti ole varaa.

Meidän perhe on karanteenissa nyt koronan takia, ei siksi että meillä olisi se vaan siksi kun kuulutaan riskiryhmään ja mie en todellakaan halua sitä tautia meille. No miten tää kotikaranteeni on sujunut? Hyvin. Varsinaisesti mun kohdalla ei oo mikään muuttunut, kun mulla on muutenkin vaikeaa poistua kotoota niin nyt kun on ei nyt kiellettyä mutta hyvin suositeltavaa pysyä kotona niin mie olen ihan onnessani. Eipähän tarvii keksiä mitään syitä et miksi en oo käyny kyläs tai muuta semmoista. Ja sen jälkeen kun miun mies sairastu masennukseen/ burnouttiin (diagnoosi ei ole ihan viellä selvillä) niin ei ole hänkään mitenkään yli innokkaasti ollut kotoa poistumassa. Vain pakolliset on hoidettu. Teinille tuntuu olevan hankalinta ymmärtää mitä tää tilanne tarkoittaa. Haluisi hillua kylillä kavereitten kanssa, mutta inhottava äiti kieltää kaiken hauskan. No ei voi mitään. Ainahan mulla on ollut se "perheen pahiksen"- leima, niin eipä paljon hetkauta.

Kuten jo edellisissä blogikirjoituksissa olen todennut niin pikkuhiljaa on niitä peruutuksia tosiaan tulevista sairaala tms. käynneistä meille soiteltu. Miehen diabetes kontrollikin siirrettiin puhelin ajaksi. Tämä ei sinäänsä meitä haittaa, säästyypähän nekin bensat kun ei tarvitse ajaa 200 km sen takia. Penniä on nytten venytettävä ihan jokaiseen mahdolliseen suuntaan kun miehen sairaspäiväraha hakemus ei ole viellä käsitelty ja me joudutaan nyt elämään mun työttömyyspäivärahan voimin ja lapsilisän. Voin sanoo et tiukkaa on. Mä koitan jatkuvasti miettiä, että vieläkö olisi jotain mitä voisi myydä? Mutta eipä tuo kirppakauppakkaan käy tällä hetkellä mitenkään isosti kun kukaan uskalla hakea ostoksiaan. Joten nyt sitten tosiaan pidetää tarkkaan huoli rahoista, ja onneksi saimme jo apuja ruokasitoumuksen muodossa diakonissoilta. Kun kunnolla venytti niin 50€ riitti yllättävän pitkälle.

Yksi asia mikä tässä kotikaranteenissa harmittaa on se että toistaiseksi keskimmäisen tyttären tapaamiset on jäissä. Siellä ollaan kanssa riskiryhmäläisiä jotenka ei olisi kauhean viisasta laittaa tyttöä linja-autoon, että pääsee meille. Noo, jahka tilanne rahoittuu niin sitten nähdään taas. Toivottavasti ihmiset nyt ymmärtää että on kaikkien parhaaksi pysyä siellä kotosalla niin ei tolkuttomasti pitkity tämä korona virus juttu. Kävin juuri ylen sivuilta tarkistamassa maakuntien tämänhetkisen tartunta tilanteen ja Kainuu on tämän päivään puoleenpäivään asti edelleen tartuntavapaata aluetta. Ja toivonmukaan pysyykin semmoisena. Ihmiset tuntuu ainakin jossain määrin liikkuvan tuossa kylillä, mutta niin oli meilläkin täällä jo alkuviikosta käsidesit ja vessapaperit kaikki hamstrattu. Makaronikin oli kelvannut kun S-marketissa hyllyt loisti tyhjyyttään, alkuviikolla kun vielä kauppaan uskalsin mennä. 

Hirveenä haluttasi tarjota jotain turvapaikkaa mun eteläsuomen kavereille täältä Kainuusta, kun tosiaan ei oo niitä tartuntoja täällä viellä ja heillä on pieniä lapsiakin, mutta ei se taida olla oikein mahdollista. Ei Eiksu! Et sie voi taas alkaa pelastamaan koko maailmaa, kunhan pidän nyt vaan itsestäsi ja perheestäsi huolen. Ihan aiheellinen kommentti kun tietää mun luonteen :)

Pitäkää toisistanne huolta <3 mutta pysykää kotona <3 
Rakkauvella Eiksu <3

keskiviikko 18.3

Lumisesta Kainuusta terkkuja kaikille.
Näin se alkoi itseopiskelu meillä Kainuussa. Ja kuten jo aiemminkin arvelin niin meidän teinillä ei nyt oikein ollut kirkastunut se asia et miksi kotona on opiskeltava yhtälailla kun koulussakin. Huoh. 

No kahvia vaan äiteelle naamaan ja pitkää pinnaa, kyllä se siitä lähtee.

Koko Suomi on nyt sekaisin, ja joillakin ihmisillä tuntuu tulevan mitta täyteen liiasta korona-keskustelusta. Ymmärrän kyllä pointin ja olen omallakin kohdallani jo rajoittanut asian seuraamista uutisista melkolailla, turha sitä on omaa paniikkiaan lietsoa. Nyt vaan koittaa keskittyä siihen että ollaan kaikki pääasiassa kotosalla koko ajan ja koitetaan olla nirhaamatta toisiamme 
(hi hi).

Meillä siis on viisihenkinen perhe. Minä, mun mies ja kolme tytärtä. 13, 17 ja 19 vuotiaat. Näistä kaksi vanhinta tytärtä eivät asu kotona enää. Sen lisäksi meillä on kolme kissaa, kaksi koiraa ja kaksi viljakäärmettä. Siinä sitä riittää mammalla puuhaa kun kaikki hoitaa. Ei kerkiä ajattelemaan liikaa maailmalta kuuluvia masentavia uutisia. 

Olen jo pidemmän aikaa suodattanut rankalla kädellä uutisten seuraamistani. Tuntuu niin ahistavalta seurata ilmasto ahdistusta, sairauksia ja sotia. Minun masenukseni ja sen kaverina kulkeva sosiaalisten tilanteiden ahdistus ja agorafobia pitävät huolen siitä että minulle muutenkin mieluisin paikka on koti. Nyt tosin jää ainakin pari terapia käyntiä väliin tämän vapaaehtoisen karanteenin takia, mutta onpa sitä ennenkin selvitty, miksi siis ei nyt?? Ahdistun kovasti negatiivisistä uutisista, jotenka parempi jättää vähemmälle ja lukea sitten vaikka kirjaa. Kirjastotkin on nyt tosi kiinni mutta onpa tuota kirjahyllyssä lukemista, ja netistäkin voi tosiaan lukea vaikka muiden kirjoittamia blogeja. Ja muutenkin tulee katsettua erilaisia ohjelmia tuolta suoratoistopalvelujen kautta, että enpä edes muista milloin oisin ihan telkkaria katsellut. Ylen sivuilta tulee joskus uutisia lukastua ja areenaa katsottua, mutta vähän.

Eniten kait minua huolettaa että lääkkeitä on riittävästi, meillä kun on minulla ja miehelläni noita perussairauksiakin mitkä vaativat jatkuvan lääkityksen niin on kauhun paikka jos ne loppuvat. Mieliala lääkkeenikin ovat sitä luokkaa että niitä ei saa missään tapauksessa lopettaa kuin seinään. Tämä nyt sitten hieman mietityttää. Että jos nyt sitten loppuukin lääkeet apteekista eikä toimitukset kulje normaaliin tapaan. Vaikka lupasivat kyllä että kulkevat. No eipä auta kuin odottaa ja katsoa mihin tilanteet vie.

Kolme vuotta mulla alkaa olla vaikean masennuksen diagnoosilla ikää. Ja olen monasti miettinyt sitä miten paljon erilailla maailmaa katsoo nyt. Jotenkin on hirveän paljon herkempi nyt kaikelle. Kokee jotenkin kaiken syvemmin. Ennen sitä kai puurti vaan omaa eloaa eteenpäin sen suuremmin miettimättä että mitä siellä päässä liikkui. Vai liikkuiko mitään? Välillä kyllä nyttenkin tuntuu siltä ettei päässä liiku mitään, ja sitten taas välillä on niin hirvittävä ajatusralli ettei nukuttua saa. Kaippa osaksi sen takia aloin tätä blogianikin kirjoitella taas. Että on edes joku tapa purkaa ajatuksiaan. Eli pyydän anteeksi jo valmiiksi jos mulla jutut ränsyilee välillä minne sattuu. Aina ei vaan pysy ajatukset kasassa.

tiistaita edelleen......

Minua hirvittää kun lueskelee tota facebookin ihmeellistä maailmaa. Siis jotkut ihmiset kuvittelee nyt, että kun poikkeustilan takia ollaan kotosalla niin on ihan ookoo mennä vaikka kirppareille kierteleen tai muuten shoppailemaan. Siis mikä on nyt mennyt ihan oikeesti niiltä ohi?? Vai eikö vain korvienväli pysty rekisteröimään tietoa siitä että valtiovallan päätöksellä suljetaan monia paikkoja ihan hyvästä syystä!! Eiväthän he voi yksityisten omistamia liikkeitä sulkea, mutta viruksen leviämisen ehkäisemiseksi antoivat hyviä ohjeita kuten " tarpeetonta liikkumista julkisilla paikoilla on vältettävä" ja että yli 10 hengen seurueiden kokooontumiset on kiellettyjen asioiden listalla. Nämä ohjeet on tarkoitettu noudatettaviksi, jotta selviäisimme edes suunnilleen kunnialla tästä pandemiasta. 

Suomessa on vielä inhimillinen määrä sairastuneita ja terveydenhuolto pärjää hyvin vaikkakin vajaalla miehityksellä vielä, mutta entä sitten kun nämä huvikseen shoppailevat saavat taudin ja tartuttavat muita?? Terveydenhuollon kuormitus sen kuin kasvaa. Tarpeeksi kun on sairastuneita niin terveydenhuollon rahkeet eivät enää paineen alla riitä. Mitä sitten tehdään? 

Jos et itsestäsi välitä niin välitä sitten siitä sukulaisvanhuksesta, äidistä tai isästä. Astmaattisesta sisaruksesta. Henki jonka pelastat käyttäytymällä ohjeistusten mukaan ja pysymällä kotona sekä huolehtimalla käsienpesusta, voi olla sinun läheisesi henki !!!

tiistai 17.3

Tänään oli lapsilla viimeinen koulupäivä. Eilisellä Sanna Marinin hallituksen päätöksellä kaikki koulut tietyin poikkeuksin sulkevat ovensa, jotta covid-19 viruksen leviäminen suomessa saataisiin kuriin. Onhan kaikkien tiedossa oleva tosiasia, että koulut ja päiväkodit ovat varsinaisia bakteeripesäkkeitä. Varhaiskasvatus ja esikoulut pysyvät auki, Koulujen aukiolo on kieltämättä aiheuttanut minulle harmaita hiuksia kun pelkään niin kovin, että sitä kautta saamme taudin meille. Mutta onneksi on mahdollista pitää lapsensa kotona niillä joilla on eskari-ikäisiä lapsia jos perhe kuuluu riskiryhmään. Ammattikoulut, ammattikorkeakoulut, Lukiot ja Yliopistot ovat siirtyneet etäopiskeluun.

Tällä hetkellä täällä Kainuussa ei ole todettu viellä yhtään korona- virus tartuntaa, mutta tilanne tuskin tulee pysymään sellaisena, sen verran raju tauti leviämään ja oireettomat ovat tahattomasti sitä levittäneet.

Yli 10 henkilön julkiset kokoontumiset on toistaiseksi kielletty ja Suomi valmistautuu sulkemaan rajansa, jotta viruksen leviäminen saataisiin torjuttua. Iltalehti ja Iltasanomat huutavat isoin otsikoin, että Suomi Suljetaan. Ja hyvä niin. Julkisilla paikoilla tarpeentonta oleskelua tulee välttää. Poliisi alkaa valvoa että poikkeustilan ohjeistuksia noudatetaan. Joten Pysytellään kotona, kudotaan vaikka sukkia ja liikutaan vain ehdottomasti pakolliset.

Teatterit, uimahallit, kylpylät, kulttuuritalot ja kirjastot, sekä muut kuntien ja valtion julkiset tilat sulkevat ovensa keskiviikkona.  Paljon tulee olemaan vaikutuksia kaikkeen mitä ennen piti itsestään selvyytenä. Apteekit ovat jo aikaisemmin joutuneet rajoittamaan ihmisille kerralla myytävien särkylääkkeiden määrää, kun ihmiset olivat alkaneet hamstraamaan niitä. Onneksi itse tuli täydennettyä lääkkeet viimeviikolla kun tuli rahaa. Ja jos rahaa olisi ollut enenmän käytössä olisin varmasti minäkin saattanut syyllistyä hamstraukseen, jota kaikki tuntuvat harrastavan. Säilyke ja vessapaperihyllyt alkavat kaupoissa kumisemaan tyhjyyttään. Kaupat kuitenkin pitävät ovensa auki, mutta miten saatavilla oleville tuotteiden määrille käy jää nähtäväksi. Kaikki pakkotoimet joita valtiovalta julkisti ovat toistaiseksi voimassa 18.4 asti. Eli kuukausi ainakin on nyt sitten kestettävä. Toivotaan että taudin leviäminen saadaan kuriin. Kartta kyllä näyttää aika pahalta.

Miten tämä siis vaikuttaa meidän perheeseen? No ensimmäinen tapaamisen peruutus tuli tänään puhelimitse. Kuntouttava työtoiminta on myös suljettavien palveluiden listalla, joten minun kohdallani kuntouttavaan työtoiminta asiaan palataan vasta sitten kun poikkeustila julistetaan päättyneeksi. Mummon hautajaisiin jotka olisivat kuunloppupuolella emme pääse osallistumaan ja muutenkin riskiryhmään kuulumisemme takia, kaikkea liikkumista kodin ulkopuolella tulee välttää. Eli luvassa on vain pakolliset kaupassa ja mahdollilsesti apteekissa käynnit. Mitä luultavammin mieheni kontrollikäyntikin keskussairaalalla tullaan perumaan, jos ei meidän niin sairaalanpuolelta. Sitten on viellä tässä keväänaikana sekin mietinnässä että pääseekö mieheni hänelle tärkeään leikkaukseen. Toivottavasti pääsee. Mutta muuten turhan liikkumisen pois karistamisen lisäksi meidän elämään vaikutuksia tulee hyvin vähän ainakin näillä näkymin. Aika näyttää.

Pitäkää hyvää huolta toisistanne ja jos voitte auttaa lähimmäistänne vaikka kauppakäynnit vanhuksen puolesta hoitamalla niin tehkää se.

<3 Rakkauvella Eiksu

Maanantaita

Koulut menee Covid- 19 viruksen levinneisyyden takia kiinni ylihuomenna. Eli meilläkin on tyttö sitten kotona koko ajan. Ja suoraan sanottuna mie oon tavallaan ihan hirmuisen helpottunut, koska oon tota koronaa pelännyt ihan hullun lailla :( Mie ja mun mies kun kuulutaan kumpikin riskiryhmään että meille se sairaus olisi tosi vaarallinen. Viimevuonna tammikuussa onnistuimme saamaan influenssan meille ja sekin oli aivan kauhea tauti niin voin vaan kuvitella että kuinka hirveä tämä on. En halua kokeilla. 

Muutama asia jää nyt meillä sitten matkustuskiellon takia tekemättä, mutta ei voi mitään. Parempi varoa kuin katua katkerasti.

 Viikonloppuna oli ihanaa kun kaikki mun tyttäret oli kotona ja pitkästä aikaa istuttiin kaikki saman ruokapöydän ääreen. Ihan niinkuin ennenkin. Nyt vaan tytöt vähän vanhempia. Likat touhuili juttujansa ja me omiamme. Oli oikein mukavaa ja leppoisaa.


Mutta eipä se olisi meidän viikonloppu ellei se "mutta" piilottelisi jossain. Sunnuntai aamuna, kun olin touhunnut aamuhommani niin kun menin yläkertaan sänkyä petaamaan niin huomasin että rakas Corgi hauveli oli kovin haluton liikkumaan. Automaatti paniikki päälle, että onko se kohtutulehdus tullut nyt koston kanssa takaisin. Vaiko mäyräkoirahalvaus??? Houkuttelin hauvan ulos pissalle ja huomasin että klenkkaa ilkeän näköisesti toista takajalkaansa. Isännälle kauheeta vauhtia kertomaan tilanne. Ja sen jälkeen mie soitin eläinlääkäripäivystykseen, että apuva mitä tehään?? No ei siinä auttanu kuin hypätä hauvan kanssa autoon ja lähteä kohti päivystystä. Pitäähän se nyt tutkia miksi minun hauva on kipeänä. 

No onneksi pahimmat pelkoni eivät toteutuneet vaan edellispäivänä riehuessaan siskonsa ja mäyräkoiran kanssa oli vissiin joko kolauttanut tai muljauttanut jalkansa pahasti ja se nyt aamulla oli sitten kauhean kipeänä. Oman haasteensahan tilanteeseen tekee se tosiasia että juuri tuon Corgi pentueen lonkat on kovin huonot olemassa jo syntymästä. Eläinlääkäri epäili että joko dislokaatio tapahtunut tai sitten pienimuotoista reumatyyppistä kipua. Hauva sai kipulääke pistoksen ja reseptin kipulääkkeeseen ja me ajeltiin kotiin kaupan kautta.

Perillä otin hauvan kainaloon ja kepsahdin itsekkin vaakatasoon päivätorkuille. Sen verran kulutti energiaa moinen hepuli heti aamusta. Nyt tilanne on jo paljon parempi, hän varoo jalkaansa vielä aika paljon, mutta on paljon pirteämpi kuin eilen.

Oikeinpa muuta en oo juurikaan tänään saanut aikaan. Selkä riivatsalo on päättänyt että minä otan nyt rennosti vaikka väkisin. Vähänkin jos joutuu seisomaan, esim kauppajono tänään, niin ampuu semmoiset kivut päälle ettei oo tosikaan. Etoricoxib naamaan ja lepoa siis. Mutta milloinka sitä nyt kokonaan voisin lepoon heittää, koko ajan on jotain kotihommaa tehtävänä ja koiratkin pitää monta kertaa päivässä ulkona käyttää. Hampaat irvessä siis eteenpäin.

Johan tuossa tulikin juttua taas. Nyt voisin pelata Sims medievalia vähän aikaa, ja sitten pitää katsoa mitä kaikkea puuhaa sitä on huomenna luvassa.

Olkaa helliä toisillenne <3
Rakkauvella Eiksu <3

Masentunut Maaliskuu

Taas on edellisestä kirjoituksesta kulunut aikaa paljon vaikka niin itselleni vannoin että nyt alan kirjoittamaan useammin. No joo, pitää olla itselleen armollinen ja hyväksyä se tosiasia että valitetavasti tämä mun elämäni on nyt tälläistä jatkossa. Aina ei saa aikaan kaikkea mitä pitäisi, mutta koitan ainakin. Ja jos elämä on muutenkin haasteellista niin silloin jotkin asiat väkisinkin jää hoitamatta, ja mie ainakin koitan pudottaa to do- listasta ne epä oleellisimmat. 

Mitä meille kuuluu? No mikäpä tässä, eteenpäin mennään sano mummo lumessa. Eli eteenpäin mennään mutta todellakin pikkuriikkisin askelin. Tytär on saanut nyt viimevuoden loppupuolella masennus diagnoosin. Ja koville on ottanut sekin asia, vaikka tavallaan sen on jo kauan tiennyt kun häntä on sivusta seurannut. Koulukiusaaminen teki häneen ikuiset jäljet, ja sitä ei saatu loppumaan vaikka kuinka yritin. Itkin, rukoilin, kirosin ja anelin. Saatoimpa jopa uhatakkin. Mutta jos asuu pikkuriikkisellä paikkakunnalla niin ensimmäinen asia on hyväksyä se tosiasia, että täällä ei kaikki ihmiset ole saman arvoisia. Pärstäkerroin ja sukujuuret kummasti vaikuttaa. Miksi sitten diagnoosi tuli muka niin yllätyksenä? Ehkä se oli aiemmin vaan helppo yrittää ajatella että tilanne ei vielä ole niin paha. Itsehuijaamisen multihuipennus siis.

Mun mies on ollut nyt sairaslomalla joulusta asti. Burnoutti/ masennus sielläkin jyllää, joten nyt sitten keskitytään parantelemaan meitä kaikkia takaisin työkelpoisiksi kunnon kansalaisiksi. Koska tällä hetkellähän me ollaan kaikki hyvinkin epäkelpoja. Tai niin ainakin yhteiskunta tuntuu ajattelevan. Ja kun nyt ei olla työkuntoisia millään tasolla niin voitte kuvitella kuinka hankalaa on saada apuja mistään. Ei mikään ihme, että ihmiset syrjäytyvät ja velkaisten määrä suomenmaalla kasvaa kun ei apuja saa mistään, ja jo niiden hakeminenkin on tehty niin vaikeaksi että ei vaan ole voimia tai osaamista siihen. Yrittää ja yrittää ja silti tuntuu että seinä on vastassa ( tai kaatumassa päälle). Miten tässä sitten paranet kun rahat on loppu, jaksaminen tuulimyllyjen taistelemista vastaan on loppu ja ainoa mitä uutisissakin lukee on masentavaa? 

Mie varmaan tarvitsisin jonkinlaisen tukihenkilön auttamaan noissa hakemusten kiemuroissa. Miksi niiden tekeminen on tehty niin hankalaksi?? ja jos on masennuksen lisäksi agorafobiaa ja paniikkihäiriö niin miten, miten ja vielä kerran miten ihmeessä mie saan nuo tehtyä. Joo niitä voi tehdä netissä, tiedän kyllä, mutta ne liitteet. Ja vaikka kuinka koitat et nyt on kaikki, niin lopputulos on se että sinne Kelaan on kuitenkin mentävä ihan paikanpäälle. Huoh. Yhden päivän riekkuminen tuolla kylillä johtaa monen päivän kotoa poistumattomuuteen. Kauppaan jos on poistuttava niin senkin tekee niin nopeeta kuin vain on mitenkään mahdollista. Ja ei kaupassa käymättömyys ei ole mahdollista. Vaikka niin toivoisinkin.

Nyt mua sitten terapeutin ja te- toimiston toimesta koitetaan saada kuntouttavaan työtoimintaan mukaan. Helpommin sanottu tuokin kuin tehty, kun ei ole kunnassa, tai valtiolla täällä semmoisia työpaikkoja mihin voisin mennä kun vain oikeestaan toimistohommat ovat ainoita mahdollisia. Siivoustöihin en ole enää pitkään aikaan pystynyt, fibromyalgian takia. Onneksi minulla on toinenkin ammatti, joten sen lajin työt olisivat mahdollisia jos sellaisia nyt jostain saisi.

Paikkakunnan vaihto on minulla ja miehelläni ollut mielessä jo jonkin aikaa. Ei jaksa enää tätä lunta, lumitöitä ja talvea. Sekä huonoa työllisyystilannetta. Jos vain voisi lyödä kamat kasaan, vaihtaa paikkakuntaa ( ja mielellään lääniäkin) ja aloittaa alusta. Ei vaan ole sekään mahdollista, koska tämä meidän omakotitalo. Ja tällä hetkellä täällä on todella huono aika myydä taloa. Eivät vaan käy kaupaksi. Yritetty sitäkin. Ja onhan sekin loppuunsa ihan tosiasia, että ei me varmaan näin halvalla päästä asumaan missään muualla. Joten jumissa ollaan, tai ainakin siltä tuntuu.

Mä olen nyt koittanut jaksaa vähän kaikkien puolesta, joten väistämättömästi voimat loppuu iteltä. Ja kun olisi aikaa itselleni ja hyvinvoinnilleen niin se menee sitten nukkumiseen. Ei tietenkään huono sekään. Mutta hirveä morkkis siitä sitten tulee, kun tuntuu et koko ajan vaan haluaisi nukkua, eikä saa mitään aikaseksi. Noidankehä on siis valmis. 

Mutta jollei jotain huonoakin niin hyvääkin. Me saatiin asuntovaunu vaihdettua asuntoautoon ja  ollaan sillä jo muutama reissukin tehty jo. Kevättä odotellessa, silloin varmasti reissataan enenpi. Jos ei muuten niin semmoisia pieniä viikonloppu reissuja. Pienikin reissu poiskotoa piristää kummasti mieltä ja tosiaan olen ihna tohkeissani ajatuksesta että kevät kun koittaa niin aletaan pääsemään noihin kaikkiin ihaniin "puskaparkki" paikoihin lomailemaan, kalastelemaan ja vain yksinkertaisesti lataamaan pattereita. Joku voisi ajatella, että mihin me sitä lomaa tarvitaan kun koko ajan ollaan kotona kuitenkin, mutta voin sanoa että kyllä se loma tekee jokaiselle hyvää. Itselläkin tuntuu olevan aina pienenkin pakomatkan jälkeen energiaa vaikka ja mihin. 

Nyt jos koittasi syödä jotain ja alkaa puuhailemaan lempiharrastuksen parissa, ehkä jopa kutoisi hieman tai lukisi kirjaa. Ja ennenkaikkea juttelisi ihanien ystävien kanssa mesessä <3 Keväällä/ kesällä toivottavasti päästään näkemään taas.

Huolehtikaa toisistanne <3 Rakkauvella Eiksu