Sunnuntai 26.09.2021

 

Havahduin tuos huomaamaan kuinka älyttömän nopiaan jotekin on mennyt aika tänä vuonna ja viime vuonna. Johtuneeko siitä, että on vanhempi vai siitä että kun on ollut niin poikkeuksellisia nämä kaksi korona vuotta. Jännä miten aika tuntuu et oikein lentää eteenpäin ja samalla tuntuu että koronan tuomien rajoitusten takia ollaan jotenkin oltu niinkuin lamassa. Aika outo fiilis oikeestaan. 

Kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, niin meidän perhettä ei silleesti ihan kauheemmin ole nämä korona rajoitukset hetkauttaneet, kun me ollaan muutenkin paljon kotona viihtyviä. Nuorisolla ehkä vähän enemmän ollut harmia siitä kun on joutunut rajoittamaan, mutta ei meillä aikuisilla. Tilanteen vakavuus on hyvin mielessä ja se tosiasia on kanssa hyvin mielessä, että me olemme molemmat ukon kanssa riskiryhmää ja se tarkoittaa sitä että pitää olla entistä tarkempi.

Kovin ihmisiä puhuttavat nämä rokutukset puolesta ja vastaan, ja käsittääkseni on ihmisiäkin jotka väittävät koko koronan olevan vain valtion valtaapitävien huijaus, jonka tarkoitus on aikaansaada ihmiset alistumaan heidan omia tarpeita palvelemaan tai jotain muuta kahjoa. Olen lukenut jopa jotain sen suuntaista että koko koronaa ei kuulemma ole olemassakaan, tai että se on sama kuin vain tavallinen kausi flunssa, mitä se ei todellakaan ole. Montaa on myös ihmetyttänyt se, että miten niin nopeasti rokote on saatu kehiteltyä. Kaikki tämmöiset on helposti luettavissa pitkin internettiä ja varmasti on kaikenmaailman salaliitto sivujakin aiheesta on tehty. Itse en viitsi kuin korkeintaan uteliaisuuttani käydä vilkaisemassa, koska tosiasia minun mielessäni on kuitenkin se, että korona on olemassa, se on hirvittävän vaikea sairaus ja vaarallinen. Rokotteet ovat niin nopeasti tulleet saataville, koska tosi asia on, että tottakai jo ennen pandemiaa ja taudin leviamistä ovat tiedemiehet tutkineet vastaavaa virus kantaa ja perhettä. Tutkivathan ne paljon muitakin asioita joista tavallisella tollukalla ei ole mitään hajuakaan, siltä varalta esimerkiksi että jos joku uusi sairaus nousee uhkaamaan ihmiskuntaa niin heillä on mahdollisia keinoja se tunnistaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja kehittää siihen rokote tai muu vastaava lääke. 

Muistakaahan vain ensimmäiset maailmalla olleet pandemiat, musta rutto, espanjantauti, sikainfluenssa, kolera jne. Influenssa A virus löydettiin vasta 1930-luvulla ja sitä ennen oli ehtinyt saada aikaan paljon suuria pandemioita ja epidemioita. Historiallisesti luotettavista lähteistä voidaan influenssaa jäljittää 1500-luvulle saakka ja maailman laajuisia influenssa pandemioita on on esiintynyt jo 1700-luvulla ja ne ovat uusiutuneet aina 10-60 vuoden sykleissä aina hieman erilaisena influenssana tappaen aina suuren määrän ihmisiä. Nykymaailmassa kun maasta toiseen kulkeminen on niin helppoa, ei siis ole ihmekkään, että taudit leviävät entistä nopeammin, mutta että niille kehitellään lääkkeitä myös entistä nopeammin.

Onkin siis jokaisen meistä syytä ajatella oikein huolella, miten kukin meistä voisi omalta osaltaan ehkäistä tai edes hidastaa sairauksien leviämistä. Kun on sairaana tiedettävästi tarttuvassa taudissa niin pitäisi oikeasti ymmärtää pysyä siellä kotona, jottei sairastuta muita. Normaalille hyväkuntoiselle ihmiselle esimerkiksi noro-virus on ikävä ja aiheuttaa kurjuutta, mutta paranee hyvin. Kun sitten taas hyvin vanhoilla ihmisillä ja pienillä vauvoilla norovirus on paljon pahempi ja saattaa johtaa jopa kuolemaan. On totta, että nykymaailma kannustaa kovin itsekeskeiseen ajatteluun ja valitettavasti myös monet työpaikat eivät kannusta työntekijöitään olemaan tartuntataudeissa kotonaan, vaan että töihin on pakko mennä, mutta jokaisella meistä on omat aivot, joiden käyttö ei maksa mitään ja aina voisi ajatella itsensä lisäksi muitakin. 

Pysykää ihmiset turvassa💕

Ja Ottakaa se rokotus 

Rakkauvella Eiksu 💗

Torstai 16.09.2021

 Töissä taasen, pitäsiköhän mulla kysyy mun ohjaajalta et miten olisi iltavuoro tässä hommassa kun nää aamut on niin tarttisia ton heräämisen suhteen. Ja mitä syksympään mennään ja kohti talvea niin, koska valon määrä vähenee ja pimeä tulee aikaisemmin ja aikaisemmin niin mun vireystasot senkun laskevat. Virkeä aika keskellä päivää lyhenee ja lyhenee. Mut joo toi iltavuoro juttu on ihan vitsinä vaan heitetty, koska mie tiiän et semmoinen ei ole mahollista, koska toi paikka missä mulla on mun toimisto ei ole auki edes iltaisin. 

Mutta hyviä uutisia kuntouttavan suhteen on se, että mie lopultakin sain suuni auki että mie olen siinä mun toimistossa (yhteiskäytössä olevan huoneen nurkka) aina tosi tukkoinen, nenä tukossa ja henki tuntuu kulkevan huonommin. Niin nyt sitten tosiaan sain loputakin sanottuamun ohjaajalle siitä ja herramunjee, se hyppäsi heti ylös ja käski seurata perässä. Siel oli yks ihan sellainen huone missä on jotkut allergia levytkin laitettu huoneeseen ja se ilmastointi hässäkkä ei ole siinä huoneessa suoraan mun pääni yläpuolella. Ja sanoi et mie voin siirtyy siihen ja se on sitten mun ihan oma toimistoni, ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa 😁 ihan mahtavaa. Saan kuulemma sisustaakkin sen mieluisaksi. Jei.

Mun ohjaaja käski yhen muun työntekijän nostaa siihen huoneeseen varastoidut tavarat pois mitä mie en tarvitse ja siivoojille sanoi et käy jatkossa senkin huoneen siivoomassa. No mie tyhmänä et, eihän sitä tarvihe kun mie voin siivota sen, niin sain kurinpalautuksen samantein, että se ei oo mun homma. Sain kanssa tulostimen käyttööni, kun aina tulee semmoi et tarvii tulostaa, ja kun mie nyt käytän tätä omaa konetta siellä töissä, enkä enää niitä Talentti-hankkeen koneita. Muutenkin kun tosiaan nyt kirjoitan sitä kirjaa, niin en halua että kun se on vaiheessa ja työn alla niin et se on näkyvil koneella mitä käyttää muutkin. Omalla koneella kun työskentelee niin voi ladata mitä ikinä tarvitsee omalle koneelle ja tehdä kaikki niinkuin itse haluaa. Ja mulla on se haaste että kun tää läppäri tosiaan kulkee mukana niin mulla pitää oikeesti osata jättää se työ sinne työpaikalle, eli vaikka se on tällä mun koneella niin mie en saa kirjottaa sitä kotona. Tämä sääntö siksi, että mulla on paha taipumus kerätä hommia itelleni liikaa kun tuntuu hyvältä ja että jaksaa tehdä, ja sitten en osaa jakaa jaksamistani vaan koitan revetä joka suuntaan. Kulutan  itseni siis loppuun melko tehokkaasti. Joten nyt kuntouttavassa opettelen jättämään työt niin sanotusti työpaikalle ja kotona keskittymään muihin hommiin. 

Välillä on todella hankalaa olla avaamatta sitä tiedostoa ja kirjoittamatta sitä kirjaa eteenpäin kun inspiraatio jyllää, mutta ei auta se jätetään töihin. Eteenkin sillooin kun on hyvä fiilis ja tuntuu että on energiaa vaikka ja mihin. Sehän se on se yleisin juttu mitä ihmiset luulee masennuksesta (itsekkin luulin aluksi), että kun on masennus niin silloin mennään matalalla koko ajan. Tämä ei pidä paikkaansa. Masennusta sairastavallakin on niitä hetkiä kun ollaan pirteitä ja saa aikaan mitä vaan. Olo tuntuu normaalilta vähän aikaa, mutta sitten väsyy nopeasti. Tämä on eri asia kuin kaksisuuntasessa mieliala häiriössä. Heillä voi korkeella oloa kestää päiviä ja viikkoja, mutta masentuneella se aika on paljon lyhyempi. Masentuneella saattaa olla hyviä päiviäkin, että pystyy toimimaan paremmin, mutta yleensä seurauksena on sitten väsymys ja tarve ottaa päikkärit. Tai koko seuraava päivä on semmoinen nuutunut, väsynyt ja haluton. Energiat on ainakin mulla silloin todella alhaalla. Olen kuin jotain paksua kiisseliä, joka hitaasti valuu. Pääkin tuntuu puurolta.

Fibromyalgiakin aiheuttaa matalaa mielialaa. Ja yksi inhottavimmista asioista fibroon liittyen on se, että vaikka mie nukkuisin kellon ympäri niin se uni ei ole rentouttavaa, mie herään yhtä väsyneenä kun illalla nukkumaan mennessäni. Fibromyalgia ja masennus kulkevatkin usein käsikädessä samaa polkua. Koska masentaahan se, että olet 24/7 kipeä tai jäykkä jostain päin. Se että joutuu syömään lääkkeitä että pystyy edes välttävästi toimimaan. Tai että heräät keskellä yötä koviin kipuhin, sattuu niin että haluaisi huutaa, niin ei se ainakaan mielialaa paranna. Joskus on vaan niin paha mieli ja väsy kaikkeen särkyyn ja pään temppuiluun, että haluaisi linnoittautua koko päiväksi makkariin sänkyyn peiton alle ja kitisemään. Mutta ainakin nyt vuoden verran niin nämä kerrat on harventuneet, eikä sitä tunnetta ole tullut ihan niin usein. Mutta edelleen on todella hankalaa mulla ymmärtää, että enää ei vaan pysty kaikkeen mihin on ennen pystynyt. Sitä yrittää vähän liikaakin välillä, olla normaali ja tehdä kaikenlaista, mutta se sitten kostautuu. Yleensä jäätävinä kipuina. Niinkuin nyt menneenä kesänä. Koitin olla tehokas ja saada aikaan siivousta pihalla ja sisällä niin riehkasin liikaa ja lopputulema oli 2 viikkoa noidannuoli selässä ja jäätävä tuska jaloissa.

Kesä meni muutenkin mulla poikkeuksellisesti sairastellessa pahemmin kuin normaalisti. Ensin meni tosiaan selkä ja oli kaks viikkoo reilu kipiä, sitten tulehtui toi mun häntäluuntienoo eli vaiva joka on mulla ollut lapsesta asti eli sinus pilonidalis ja siinä meni viikko. Sitten kun oli niin kovia helteitä niin oli fibron aiheuttamaa vaivaa eli tuli se ns.saunakrapula kun oli niin kuuma, eli turvonnut, jäykkä ja huono olo. Seuraavaksi oli limapussin tulehdus vasemmassa olkapäässä ja siinä meni reilu viikko taas. Vähän aikaa kaikki oli ok ja juuri kun oli tarkoitus lähteä ajamaan eteläSuomeen meidän Planners of Finlandin ylipylly viikonloppua viettämään Lohjalle ihanalle mökille niin se limapussin tulehdus tuli takaisin koston kanssa vasempaan olkapäähän. Eli olin kyllä todella onnellinen että mulla on automaattivaihteinen auto niin ei haitannut toisen käden huono kunto lähtöä. Harmitti tosin olla pitkästä aikaa lomalla ja sitten kärsiä kipuja, mitkä valvotti ja esti tekemästä kaikkea mitä olisi halunnut. Vähän aikaa sain olla sen jälkeen rauhassa ja olo helpottui kun ilmat hieman viileni, mutta sitten jysähti niskat jumiin oikein tosissaan. Kipu oli yläniskassa ja kaikki kaulan lihaksetkin oli niin jumissa, että nieleminenkin oli hankalaa. takaraivo oli niin hellänä, että koskeminen jo pelkästään sattui. Kipulääkkeet auttoi vaan nähän aikaa. Lopulta paikallisessa terveyskeskuksessa laittoivat sinne kallon pohjaan kortisoni piikit, mutta se auttoi vai tois puoleisesti. Nukkuminen ei makuulla onnistunut ollenkaan, ja sohvatuolissa sain aina tunnin pari nukuttua maksimissaan. Alkoi olla loppu viikosta pää aivan sekaisin kivusta ja unenpuutteesta. Enkä oikein muistakkaan mitään siitä viikosta. Kamala viikko. Toivottavasti ei koskaan enää. Mutta selvisimpähän siitäkin. Vaikka välillä piti itkut tirauttaa kun oli niin kamala olo. 

Mitä minä sitten teen, että en lopullisesti alistu ja jää vain kipujen vietäväksi. Ja anna masennuksen kaataa mua lopullisesti sängynpohjalle. Heitän huumoria. Tai koitan väkisellä löytää jokaisesta asiasta positiivisen, kultareunaisen pilven. Mustalla huumorilla pääsee tosi pitkälle ja sillä että osaa nauraa itselleen. Mie ja ukko ollaan sairasteltu niin paljon ja molemmilla on sairauksia joista ei parane. Niin heittämällä välillä ronskiakin huumoria ja nauramalla ollaan pärjätty oikeinkin hyvin. Jopa keskussairaalalla ollaan saatu kehuja kun asenne on kohillaan. Et osataan nauraa hankalillekkin asioille ja olla antamatta niiden kaataa meitä. Se, että me osataan nauraa asialle tai lyyvään se leikiksi ei tarkoita sitä että me ei otettaisi sitä vakavasti, kyllä me otetaan, mutta asiat on helpompi hyväksyä ja käsitellä kun niitä ei itke vaan oikeesti ottaa ne sellaisenaan kun ovat, hyväksytään ja jatketaan eteenpäin. Tuleen ei jäädä makaamaan, koska se ei hyödytä ketään eikä auta jaksamaan näiden sairasteluiden kanssa. Jokainen tilanne otetaan vastaan semmoisena kun ne tulevat, me puhutaan niistä ja nauretaan yhessä ja käsitellään ne yhdessä. Siitä mie olen niin kiitollinen tuolle miehelleni. Yksin jos olisin niin uskoisin, että saattaisi jaksaminen olla kovilla. Mutta koska me tuetaan toinen toistamme ja jaetaan kivut ja säryt niin on helpompaa. 

Kirjoittaminen näistä auttaa kanssa. Kun mieltä painavia asioita purkaa kirjoittamalla niin siitä saa voimaa, asiat osaa käsitellä päässään paremmin ja jäsennellä ajatukset oikeisiin koloihinsa että niistä tulee itselle helpommin käsiteltäviä. Jos olet lukenut näitä mun blogikirjoituksia jo aiemminkin niin saatat huomata, toistoa joissain asioissa tai sitten ajatuksen hyppimistä ja pomppimista mihin sattuu. Masennus sekoittelee mun päätä siten, että on hieman hankalaa pitää ajatukset kasassa jotenkin. Tai sitten, niin kuin esimerkiksi nyt tämä kirjoitus, niin olen alun siitä kirjoittanut luonnokseksi aiemmin jo, mutta sitten ajatus on jotenkin karannut ja olen jättänyt kirjoittamisen kesken. Sitten myöhemmin palaan siihen kirjoitukseen ja kirjoitan sen loppuun. Siksi otsikon päiväys saattaa olla eri kuin julkaisu päivämäärä. Mutta koittakaa kestää.

Nyt olen jo saanut kirjoitettua aika paljon juttuja taas mitkä päässä on pyörinyt ja näemmä kirjoituskin on venynyt pitkähköksi. Joten lopettelen tältä erää ja jätän seuraavat ajatukset hautumaan seuraavaa kirjoitusta varten 😉

Pitäkää huolta toisistanne ja itsestänne 💗

Pysykää turvassa 💗

💗 Rakkauvella Eiksu