Lapsosilla on hiitolomaviikko nytten. Ulkoiltu ollaan koirien lenkityksen verran, muuten ollaan vaan harrastettu kimpassa kalenterituunausta neljän seinän sisällä. Kelit ollu aika kylmät, pakkasta on ollut parhaimmillaan -27c jotenka ollaan vissii kylmän arkoja ku kuhjotetaan vaan sisällä. Nytkin sataa lunta ja mulle alkasi kyllä toi lumi jo riittää. Tulisipa jo kevät!! Mut mun mielestä tärkeintä on et tehdään kumminkii jotain yhessä, ei niinkään se mitä tehään.
Laskiaistiistaina otin päikkärit ja heräsin aiiiiiivan ihanaan tuoksuun kun lapsoset leipoi mokkapaloja. Ai että, on ihanaa kun leipovat. Nykyään näemmä osaavat jälkensäkkin jo siivota :) ite en osaa leipoo, tulee vaan kumipullia, joten ilolla jätän jonkun muun hoidettavaksi leipomukset. Ruokaa kyl laitan mieluusti ja kokeilen kaikenmoisia uusia juttuja. Yleensä kuitenkin ihan perusruokaa.
Viikoloppu suunnitelmia ei suuremmin ole, ja hyvä niin. Ollaan vaan ja öllötellään yhessä. Katotaan mahdollisesti netflixiä. Eilisilta meni tietokoneen kanssa tapellessa. Piti nollata ja asentaa uudelleen. Sitä ootellessa sitten katottii telkkua. Mun kaveri myöskin soitteli yllättäen eilen ja tuli meille kahville. Mukavaa oli nähdä pitkästä aikaa :)
Tämä viikko on ollu energisempi kuin moni muu tähän mennessä ja olen ihan oikeasti saanut jotain aikaankin. Mutta onhan tämä ainaista taistelua fibro myalgian ja masennuksen kanssa. Voimat on välillä niin vähissä, että tulee tehtyä vain pakolliset ja sen jälkeen vaan oltua. Jo yksistään nuo olis ihan tarppeksi kestää nuo sairaudet, yhdessä välillä suorastaan helvetilliset.
Masennukseni on diagnosoitu kaksi vuotta sitten ja olen lääkityksellä koko ajan. On huonoja ja hyviä päiviä, viikkoja ja kuukausia. Tässä vaiheessa vielä kuitenkin tuntuu olevan enenmän niitä päiviä kun on vaan ihan lamassa. Ajatuksia rullaa päässä kaksimiljoonaa yhtä aikaa, mutta yhdestäkään et saa kiinni. Alkaa ahdistaa ja kun alkaa ahdistaa niin ei saa senkään vertaa aikaiseksi. Myötätuntoa tulee, mutta myös paljon kommentteja tyyliin: " Eihän se ole kuin vaan nouset, lähdet ja teet!" EI se ole niin yksinkertaista. Kaikki tuntuu hirvittävän pelottavalta ja ahdistavalta. Pelkäät että epäonnistut mitä ikinä teetkin, pelkäät lähteä. Pelkään ahdistus tai paniikkikohtausta. Jotenka on helpomi olla vaan tekemättä. Moni tuntuu luulevan että masentunutta pitää vaan patistaa, että kyllä se siitä lähtee. Mutta ei, se vaan pahentaa. Tärkeämpää on sanaton ymmärrys, tuki ja läheisyys. Ainakin mulle. On varmasti vaikeaa ymmärtää jossei itse masennuksesta kärsi tai ole kärsinyt. Ja siltikin pitää aina muistaa että jokainen meistä kokee asiat erilailla. Ei ole yhteistä muottia mihin laittaa jokainen persoona.
Nyt ei jaksa taas kirjoittaa enenpää, lisää myöhemmin. Pitäkää ihana viikonloppu ja rakastakaa toisianne <3
Rakkauvella Eiksu <3
Viikoloppu suunnitelmia ei suuremmin ole, ja hyvä niin. Ollaan vaan ja öllötellään yhessä. Katotaan mahdollisesti netflixiä. Eilisilta meni tietokoneen kanssa tapellessa. Piti nollata ja asentaa uudelleen. Sitä ootellessa sitten katottii telkkua. Mun kaveri myöskin soitteli yllättäen eilen ja tuli meille kahville. Mukavaa oli nähdä pitkästä aikaa :)
