työasioista ja hieman muustakin.....

Kuulin tuossa männä päivänä aika järkkyä juttua kylillä ollessani ja jäin miettimään sitä moneksi päiväksi.

Kaksi jotain 17-19 vuotiasta tyttölasta kulki kadulla mun edellä ja keskustelivat suureen ääneen koulun jälkeisiä suunnitelmiaan. Mutta sikäli kun ymmärsin ja kuulin oikein (ja valitettavasti kuulin) niin ainoat suunnitelmat oli ne että miten ja mistä hakemalla saa eniten tukia niin ei tarvi mennä töihin. Siis oikeesti tuotako lapsille opetetaan? Toinen leidi kuulosti tarkkaan laskeneen että miten paljon pitäsi vähintä tienata ennen ku kannattaisiin mennä töihin. Ja toinen siinä sitten komppaa et kauhee vaiva jostain niinkuin työnteosta... Voin sanoo että järkytyin siis niikuin sydänjuuriani myöten. Kun minä sitten taas käyny ensin hikihatussa koulua ja nyt melkein neuroottisesti koitan itelleni kaivaa töitä. Siis luen mol.fi sivuja kuin piruraamattua (jos sanonta sallitaan) ja lähettelen työhakemuksia joka suuntaan. 

Mie todellakin halusin pitää kesäkuussa valmistuttuani hieman lomaa kun kolmeen vuoteen ei ole sellaista juuri ole ollut. Mutta nyt pienen aikaa "lomailtuani" mie olisin kyllä ihan valmis töihin jo. Ja todellakin työstä saatu palkka tulisikin tarpeeseen tämän mun porukkani elatukseen. Ja mulle ainakin ei oo sama asia "tienata" palkkaansa kelan tuella kuin että tienaisi sen ihan itse työtä tekemällä.Se on vaan jotenkin palkitsevampaa ja kyllähän sitä useimmiten tienaa ihan töissä enenmän kuin kotona kuhjottamalla. Minä voin ainakin omalta osaltani sanoa että mie olen kyllä opettanu ainakin omille kakaroilleni että rahaa saa kun tekee töitä. Ja että pitää tehdä töitä että on lamppuun valo, ruokaa kaappiin ja vaatettakin päälle jne. No mut kukin tavallaan. Mua vaan jäi tuo kuulemani keskustelu ihan kauheena vaivaamaan.

Modernia tekniikkaa ja nykyaikaa.... meinaan tänään sain elämäni ensimmäisen kokemuksen video työhaastattelusta. Eli mulle tuli kysymykset videona ja mie sitten vastasin niihin nauhottamalla oman videoni. Voin sanoo että kylläpähä jännitti vaikkakin mulle tuo tekniikan käyttö ei ole ollenkaan vierasta. Mutta aina sitä oppii uutta. Toivottavasti vaan nyt sitten tärppää tuo työpaikka. En voi muuta sanoo. 


Jaa asiasta kukkamultaruukkuun..... Tänään oli hyvinkin tavanomainen tämän kesän päivä. Viimekesä oli melkein tukalan kuuma ja eteenkin vanhuksille jo ihan vaaralllinenkin. Kun taas tämä kesä on melko viileä täällä Kainuussa ja melko sateinenkin. Mua ei sillee loppuunsa haittaa. Onpahan silti kesä. Mut olen joskus huomannu ajattelevani sitäkin asiaa että onpahan jännää, kun suomalainen on aina tyytymätön luonne. Jos on kuuma niin toivotaan viileämpää, jos on viileää niin toivotaan kuumaa. Jos on sade toivotaan paistetta ja toisinpäin. Jos on talvi toivotaan kevättä. Mikään ei tunnu koskaan kelpaavan. Ja tämähän pätee muihinkin asioihin, jos ollaan köyhii niin toivotaan lisää (loogista) kun on millä mällätä niin toivotaan vielä lisää. Jos on hieno auto niin ainahan se voisi silti olla parempi. Miksi ei voida olla vaan tyytyväisii mitä on jo? En tarkoita ettei haaveita saa olla, kaikillahan on, mutta pitääkö sekin vetää yli, ettei ymmärretä olla sitten pieneenkin tyytyväisiä. Vai onko siihen syynä yksi perisynneistä? Ahneus?


Tästä kirjoitin lähinnä siksi että mie olen tyytyväinen siihen mitä mulla on. Siis tottahan sitä aina jotain haluaa hankkia, mut tarkoitankin siis sitä et ollaan sillee yleisesti tyytyväisiä. On perhe, melkein terveyskin (siitä joskus sitten enenpi) ja katto päänpäällä. Ja on sitä rakkautta. Joten miksen olisi tyytyväinen?  Eipä mulla muuta tällä kertaa, palaillaan.....

Halailkaa toisianne <3

ps: www.mol.fi sieltä niitä työpaikkoja ;)

Läskini ja minä

Hei, olen Tänttähäärä ja olen lihava. Oikeesti, useampia kymmeniä kiloja on ylimääräistä eikä vaan kahta tai kolme kiloa. Netti on väärällään keskustelupalstoja joista kaltaiseni pullukka etsii itselleen pelastusta ja sitä "sikannopeaa" keinoa (ilman puukkoa) pudottaa se ylimääräinen pois. Menet sinne palstalle sydän toivoa täysi ja löydät sen viistuhatta laiheliiniä joilla on korkeintaan viiskiloa ylimääräistä ja ne siellä kiljuu kuinka läskejä ne on. Olenko ainoa jota tuo potuttaa?? Missä ovat ne oikeasti LÄSKIT sieltä, no..... nolona kotona. Tai ainakin ne joilla on yhtä huono itsetunto kun mulla. 

Mulla on maailman huonoin itsetunto ja itsehillintä. Olen lohtusyöppö, eli joka kerta kun on paha mieli niin haen ensiapua jääkaapilta. En pysty olemaan pitkiä aikoja millään maailman ruokavaliolla kun minua alkaa potuttaa, että kun muut saa syödä ja multa on kaikki muu kuin puultamaistuva paskaruoka kiellettyä (anteeksi roisi kieli). Silloin iskee kapina ja hakkaan nyrkillä pöytää kunnes jälleen sorrun menemään sinne jääkaapille. Liikakiloni ovat ihan omaa syytäni.

Olen kokeiltuani kaikenmoisia dieettejä (ja saanut kyllä tuloksiakin aikaan), joka kerta sortunut kun muutokset ovat jotenkin olleet liian radikaaleja. Nyt olenkin miettinyt että olenko tavoitellut liikaa liian pian. Eikö se nyrkkisääntö menekkin siten että syö vähemmän kuin kulutat. Ja jos kulutat vähän, lisää kulutusta ÄLÄ ruokaa??? Eikö se menekkin näin??? No nyt koitan sitten sitä. Ostin kirpputorilta kuntopyörän ja sijoitin sen huusholliini siten että sen näkee melkeinpä kokoajan. Ei ehkä kauneis sisustus asia maailmassa, mutta aika hyvin se tuolla olemassa olollaan saa syyllisyyttä aikaan minussa.

Oliskohan se itse syyllistys se oikea tapa minulle, jos ruokaa on lautasella liikaa... syyllistän itseäni siitä, jos päivän kymmenen kilsaa on polkematta niin syyllistän siitä itseäni??? Aktiivisuusrannekkeen 10 000 askeleen satsi ei ole päivältä täysi -> syyllistystä. Se muuten muuttuu tavaksi. Tai ainakin minulla on muuttunut. Kun vaan ajattelee että haluanko vain lihota koko ajan vai ostaa kokoa pienenpiä vaatteita. Ja ajan kuluttua vielä pienenpiä vaatteita.

En tavoittele nollakokoa, näyttäisin naurettavalta, koska olkapääni ovat leveät kuin ladon ovet ja vyötäröä minulla ei ole. Se mitä haluan on sellainen terve paino ja järkevämpi suhde ruokaan. Mahdotontako? 

Jokin aika sitten olin 5-2 dieetillä ja toimihan se, kunnes kapina iski. Pidin orjallisesti ruokapäiväkirjaa, enkä kaikkina päivinä lopulta saanut edes välttämättä päivälle määrättyä kalorimaarää kasaan. Mutta sitten se kapinan piru iski taas, kun kateellisena kahtoi kun muut söivät tavallista ruokaa, minkä minä viellä yleensä olin tehnyt. Pyysin isännältä tsemppiä asiaan että olisin pysynyt dieetilläni, mutta lopulta tuleva joulu tappoi sen ajatuksen, halusin joulupöydässä syödä samaa kuin muutkin. Mikä siinä on ettei vaan pysty annoskokoa pienentämään? 

Olen myös ollut painonvartijoiden kuurilla, sillä lähti kymmenen kiloa, jotka sain takaisin samontein kun lopetin diietin huomattuani olevani raskaana. (tästä on jo useampi vuosi aikaa) raskaana ollessa kun ei laihdutella. Mutta sorruin sitten syömään "kahden edestä" -klassinen kardinaalimunaus siis..... ja lopputuloksen voi kukin itse arvailla.

Nyt olen lisännyt liikuntaa rajusti elämääni, verrattuna aikaisempaan. Olen päättänyt että ei ole tarpeeksi hyvää tekosyytä olemassa että miksi en polkisi kuntopyörälläni sitä päättämääni 10 kilometriä joka päivä. Ei ole tarpeeksi hyvää tekosyytä olla saamatta kasaan sitä rannekkeeseen ohjelmoimaani 10 000 askelta (mielellään yli) per päivä. Ei edes se että meinaa iltaa istua ja muutaman olusen nauttia, sitä vaan poljetaan ensin ja sitten se olut. Tai jos on railakkaan illan jälkeen rapula, silti poljetaan. Suhteutetaan vaan tahti sen hetkiseen kuntoon, mutta kymppi täyteen......

Tämä on nyt minulla toiminut jo pari viikkoa ja painoa olen saanut pois 8,7 kiloa. Olen myös pienentänyt annoskokoa ja päättänyt et jatkuva laukkaaminen jääkaapilla saa loppua. Syön vain kolme kertaa päivässä. Siinäkin opettelua kerrakseen, kun yleensä en ole aamiaista osannut syödä, enkä välttämättä iltapalaakaan vaan olen siinä keskellä päivää mättänyt niin paljon ruokaa että napa naukuu. TOOOOOOSI tervettä !!!! Olen melkein kokonaan poistanut leivät pois ruokavaliostani ja lisännyt kasviksia huomattavasti. 

Olo on parempi kuin aikoihin.... ja tuntuu että tämähän voisi vaikka onnistuakkin. En ole periaatteessa kieltänyt mitään itseltäni, mutta antanut samalla itselleni ukaasin että jos herkuttelen (esim. pullakahvi) niin sitten pitää polkea ylimääräistä. Koitin facebookkiin perustaa suljetun ryhmän OIKEASTI pullukoille jotka haluu tsemppikaveria tai vinkkejä muilta samassa veneessä olijoilta, mutta saapahan nähdä alkaako ketään kiinnostaa..... 

Iltapalani oli tänään salaattia ja maitoa, ja nytkin tuntuu taas siltä että liikaa. Syyllistys systeemi siis toimii.....

Tavoitteenani on viellä käydä lääkärillä varmistamassa etten tee mitään hullua ja tee itselleni tuhoja tällä touhullani.... Ja se kannattaa muillakin muistaa. Jos et ole varma teetkö laihdutustouhuissasi oikein niin kysy ammattilaiselta.

Tälläistä tällä kertaa, tsemppiä kaikille pullukoille jojoiluissanne, tai sitten siihen että aloittaa laihdutuskuurin. Rakastakaa toisianne....

Heippa tältä erää