Kuulin tuossa männä päivänä aika järkkyä juttua kylillä ollessani ja jäin miettimään sitä moneksi päiväksi.Kaksi jotain 17-19 vuotiasta tyttölasta kulki kadulla mun edellä ja keskustelivat suureen ääneen koulun jälkeisiä suunnitelmiaan. Mutta sikäli kun ymmärsin ja kuulin oikein (ja valitettavasti kuulin) niin ainoat suunnitelmat oli ne että miten ja mistä hakemalla saa eniten tukia niin ei tarvi mennä töihin. Siis oikeesti tuotako lapsille opetetaan? Toinen leidi kuulosti tarkkaan laskeneen että miten paljon pitäsi vähintä tienata ennen ku kannattaisiin mennä töihin. Ja toinen siinä sitten komppaa et kauhee vaiva jostain niinkuin työnteosta... Voin sanoo että järkytyin siis niikuin sydänjuuriani myöten. Kun minä sitten taas käyny ensin hikihatussa koulua ja nyt melkein neuroottisesti koitan itelleni kaivaa töitä. Siis luen mol.fi sivuja kuin piruraamattua (jos sanonta sallitaan) ja lähettelen työhakemuksia joka suuntaan.
Mie todellakin halusin pitää kesäkuussa valmistuttuani hieman lomaa kun kolmeen vuoteen ei ole sellaista juuri ole ollut. Mutta nyt pienen aikaa "lomailtuani" mie olisin kyllä ihan valmis töihin jo. Ja todellakin työstä saatu palkka tulisikin tarpeeseen tämän mun porukkani elatukseen. Ja mulle ainakin ei oo sama asia "tienata" palkkaansa kelan tuella kuin että tienaisi sen ihan itse työtä tekemällä.Se on vaan jotenkin palkitsevampaa ja kyllähän sitä useimmiten tienaa ihan töissä enenmän kuin kotona kuhjottamalla. Minä voin ainakin omalta osaltani sanoa että mie olen kyllä opettanu ainakin omille kakaroilleni että rahaa saa kun tekee töitä. Ja että pitää tehdä töitä että on lamppuun valo, ruokaa kaappiin ja vaatettakin päälle jne. No mut kukin tavallaan. Mua vaan jäi tuo kuulemani keskustelu ihan kauheena vaivaamaan.
Modernia tekniikkaa ja nykyaikaa.... meinaan tänään sain elämäni ensimmäisen kokemuksen video työhaastattelusta. Eli mulle tuli kysymykset videona ja mie sitten vastasin niihin nauhottamalla oman videoni. Voin sanoo että kylläpähä jännitti vaikkakin mulle tuo tekniikan käyttö ei ole ollenkaan vierasta. Mutta aina sitä oppii uutta. Toivottavasti vaan nyt sitten tärppää tuo työpaikka. En voi muuta sanoo.
Jaa asiasta kukkamultaruukkuun..... Tänään oli hyvinkin tavanomainen tämän kesän päivä. Viimekesä oli melkein tukalan kuuma ja eteenkin vanhuksille jo ihan vaaralllinenkin. Kun taas tämä kesä on melko viileä täällä Kainuussa ja melko sateinenkin. Mua ei sillee loppuunsa haittaa. Onpahan silti kesä. Mut olen joskus huomannu ajattelevani sitäkin asiaa että onpahan jännää, kun suomalainen on aina tyytymätön luonne. Jos on kuuma niin toivotaan viileämpää, jos on viileää niin toivotaan kuumaa. Jos on sade toivotaan paistetta ja toisinpäin. Jos on talvi toivotaan kevättä. Mikään ei tunnu koskaan kelpaavan. Ja tämähän pätee muihinkin asioihin, jos ollaan köyhii niin toivotaan lisää (loogista) kun on millä mällätä niin toivotaan vielä lisää. Jos on hieno auto niin ainahan se voisi silti olla parempi. Miksi ei voida olla vaan tyytyväisii mitä on jo? En tarkoita ettei haaveita saa olla, kaikillahan on, mutta pitääkö sekin vetää yli, ettei ymmärretä olla sitten pieneenkin tyytyväisiä. Vai onko siihen syynä yksi perisynneistä? Ahneus?
Tästä kirjoitin lähinnä siksi että mie olen tyytyväinen siihen mitä mulla on. Siis tottahan sitä aina jotain haluaa hankkia, mut tarkoitankin siis sitä et ollaan sillee yleisesti tyytyväisiä. On perhe, melkein terveyskin (siitä joskus sitten enenpi) ja katto päänpäällä. Ja on sitä rakkautta. Joten miksen olisi tyytyväinen? Eipä mulla muuta tällä kertaa, palaillaan.....
Halailkaa toisianne <3
ps: www.mol.fi sieltä niitä työpaikkoja ;)