Ihanaa syksyä. Mie itse en ole syksy ihminen ollenkaan, koska on niin pimeää ja märkää ja mutaista, mutta toivottavasti sinulla on ihana syksy. Mie olen taas saikulla, kun parantelen itseäni leikkauksen jälkeen. Minulle tehtiin viikko sitten sinus pilonidalis leikkaus ja nyt pitää juosta tk:ssa joka päivä haavanhoidossa, kun se haava pitää antaa kasvaa pohjasta ylöspäin umpeen. Eli pitkään pitää käydä haavanhoidoissa. Ja se mikä tässä on hankalaa on se, että ei voi istua pitkiä aikoja, pitää aina välillä mennä pötkölleen ja kahtella ohjelmia. Myöskään mitään maitopurkkia painavampaa ei saa nostaa, joten hieman meinaa olla haastetta esimerkiksi kaupassa käynnissä, kun ei saisi niitä kauppakasseja kantaa. Ja kotihommat yleensäkkin. Sitä ei ole kiinnittänyt huomiota siihen että kuinka paljon kumartelua ja nostelua päivässä tulee tehtyä, mutta sen huomaa sitten kun se on kiellettyä ja sitä ei pysty tekemään. Nyt on sitten päivässä hulvattoman paljon tunteja kun ei voi tehdä mitään joten aika kuluu aivan tolkuttoman hitaasti. Joutaa miettimään ihan liikaa ja paljon erilaisia asioita. Joskus ahdistaviakin. Onneksi mulla on tuo kalenteriharrastus, voi askarrella jos vain pystyy istumaan. Ja olen kehittänyt addiktion HBOMaxilta Law & Order SVU:n katselemiseen. Viel on paljon kahtottavaa onneksi jäljellä.
Ans kahtoa kummoisen kaamosmasennuksen saan tänä vuonna masennuksen lisäksi ja kuinka kauan se tällä kertaa kestää. Toivottavasti tästä talvesta ei tule samanlaista kuin viime talvesta. Viimetalvi oli todella pitkä ja mulla oli mieli aivan pohjamudissa pitkän aikaa. Mutta siihen kyllä vaikutti mulla se, että mulla oli hirvittäviä univaikeuksia koko viimevuoden. Nyt mie sentään nukun joten toivotaan, että on parempi talvi luvassa. Tietty sitten on ihan tälläsii tavanomaisiakin asioita mitkä tulevassa talvessa mietityttää, kuten mahdollisesti nousussa olevat sähkön hinnat ja tietenkin lumityöt, että miten mie pystyn niihin ja miten paljon niitä on luvassa. Isäntä on kyllä sanonut et hommaa lumilingon, mut minnuu kauhistuttaa ne vehkeet, mutta kaippa siihenkin oppii kun vaan rohkeesti yrittää. Semmoisesta härppäkkeestä olisi kyllä hyötyä ei sen puoleen.
MIe aloitin kuntouttavan työtoiminnan taas uudelleen, syyskuussa kun saikku loppui. Kerran viikossa on kuntouttava päivä ja mulla menee alkuviikko siihen, että saan ihteni puhuttuu jaksaan sen työpäivän ja sen jälkeen loppuviikko menee siihen että tokenen siitä työpäivästä. Ei minusta vaikuta oikein toimivalta kuntouttavalta. Eikä vika ole siinä kuntouttavassa vaan minussa, mie en osaa orientoitua siihen kunnolla. Mie en saa itseeni vaan oikeeseen mielentilaan, siten et ei ahdistaisi ja panikoisi. Mie en osaa olla normaalisti siel vaan oon koko ajan kun hermokimppu joka odottaa vaan räjähdystä. Se on se mun estynyt persoonallisuushäiriöni mikä kiukuttelee ja tekee mun olosta helvettii. Mulla pitää vaan jollain ilveellä tottuu siihen paikkaan ja niihin ihmisiin. Vain silloin mulla rauhottuu olokin. Nyt on taas tullut istuttua jo tarpeeksi, alkaa peffassa tuntumaan kipua niin pitää heittäytyä pötkölleen vähäksi aikaa.
Pysykää turvassa
Rakkauvella Eiksu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti